Janin äiti, Tuula Knuts - "Kyllä rakkaudessa pitää voida näyttää myös rumat puolet itsestään"

Tämän jakson tekeminen oli erityisen jännittävää, sillä mua vastapäätä istahtaa tällä kertaa mun oma äiti. Tunteista puhuminen ei ole aina ollut meidän perheessä se luontevin asia, vaan sitä on pitänyt opetella. Ja edelleen se vaatii aina pientä rohkeutta. Me on äidin kanssa tultu molemmat pitkä matka tähän päivään yhdessä ja erikseen. Äidin oma elämä sai alkunsa hämäläisessä työläisperheessä. Lapsuutensa hän asui pienessä torpassa, jossa ei ollut sähköä ja vedet kannettiin ulkoa. Asioista ei aina osattu puhua ja tunteille oli harvoin aikaa. Opiskelua ei pidetty arvossa, sillä se oli aikaa pois fyysisestä työstä. Äiti rakasti lukemista ja uuden oppimista ja luki usein vanhemmiltaan salaa. Äiti muutti jo nuorena pois kotoa ja opiskeli iltakoulussa hoitajaksi samalla, kun hän teki päivisin töitä Airamin lampputehtaalla. 70-luvun lopulla hän kohtasi Keniasta Eurooppaan tulleen miehen ja 9 kuukautta myöhemmin synnyin minä. Multa usein kysytään, mistä mä olen saanut rohkeutta elää sellaista elämää kuin olen elänyt. Äidillä on ollut siinä merkittävä rooli. Hän on aina uskaltanut kulkea mun rinnalla minne tahansa olen päättänyt mennä. Tiedän, että monta kertaa häntä on pelottanut, mutta koskaan hän ei ole omien pelkojensa vuoksi estänyt mua valitsemasta omaa suuntaani. Me puhutaan tässä jaksossa äidin kanssa muun muassa siitä, millaista oli kasvattaa pientä ruskeaa poikaa 70-luvun Suomessa ja miten se mahdollisesti vaikutti mun kykyyn rakastaa itseäni ja vastaanottaa muiden rakkautta. Me puhutaan myös siitä, miten vaikeaa tunteista ja omista tarpeista on välillä puhua ääneen ja miten tärkeää on, että saisi tulla rakastetuksi omana itsenään. Me puhutaan anteeksiannosta ja irti päästämisestä. Mä kysyn myös äidiltä, että toivoisiko hän, että mä vielä löytäisin rakkautta elämääni.